Helsinkiin paluu ei sattunutkaan. Vuodatin vain Jonnen hyvästellessäni yhden kyyneleen, ja paettuani pakkasta junaan kaksi. Yleensä nyyhkin nenäni punaiseksi perunaksi ja turvotan silmäni umpeen. Ehkä olen karaistunut.
Uusi vuosi sujui hyvin rauhallisissa merkeissä kahden ystävän ja Jonnen kanssa. Minun iltani kohokohta oli elämäänsä kyllästynyt McDonaldsin myyjä, koska välinpitämättömät pikaruokalatyöntekijät ovat aina olleet minusta tahattoman koomisia. Heissä jotenkin tiivistyy rehellisyyden pyhin olemus.
Mutta minä sain kahdet kengät kahdellakymmenellä eurolla, ja pölyltä haisevassa huoneessani minua odotti petaamaton sänky, kasa kortsuja, pitsalaatikoita ja homeinen teekuppi. On mukavaa, että asunnostani voi kirjoittaa runoja, vaikka minusta ei kenenkään muusaksi olekaan. Ehkä olen sitä tämän vuoden lopulla; haluan kuitenkin tehdä ahdistavan dokumentin, haukkua viinin ylistäjiä, kirjoittaa hienoja käsikirjoituksia ja osallistua sellaisen talon juhliin, jonka keittiössä tanssii akrobaatti, jonka mustat hiukset yltävät nilkkoihin.
Olisi hienoa.
Noi kengät on kyll kivat :D
VastaaPoista